Vesistöretkeily tarjoaa aivan erilaisen näkökulman Suomen luontoon kuin patikointi metsäpoluilla – vesillä liikkuessa maisema vaihtuu jatkuvasti ja etenemisvauhti on toinen. Valinta meren, järven ja koskimelonnan välillä ratkaisee paitsi tarvittavat varusteet myös sen, millaista kokemusta ja taitotasoa retki vaatii.
Suomessa on yli 187 000 järveä ja tuhansia kilometrejä rannikkoa, joten vaihtoehtoja riittää aloittelijasta kokeneeseen koskimelojaan asti. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä eroa näillä kolmella vesistöretkeilyn muodolla on käytännössä, millaisia varusteita kukin vaatii ja miten valitset itsellesi sopivan reitin.
Järvimelonta – helpoin tapa aloittaa
Järvivesillä melonta on Suomen yleisin tapa aloittaa vesistöretkeily, eikä syyttä. Tuuli ja aallokko ovat ennakoitavampia kuin merellä, eikä virtausta juuri ole lukuun ottamatta kapeikkoja ja salmia. Saimaan, Päijänteen tai Näsijärven kaltaisilla suurilla järvillä tuuli voi silti nostaa aallokon yllättävän korkeaksi, joten sään seuraaminen on silti tarpeen.
Aloittelijalle sopii parhaiten vakaa retkikajakki tai kanootti, jonka runkopituus on 4–5 metriä. Esimerkiksi Point 65:n tai Prijonin retkikajakit painavat 20–25 kiloa ja mahtuvat kahden päivän varusteineen. Melontaan sopivat varusteet – kajakit, kanootit ja melat – kannattaa käydä sovittamassa paikan päällä, sillä istuma-asento ja rungon vakavuus vaihtelevat mallista toiseen huomattavasti; lue lisää aiheesta melontavarusteliikkeistä.
Järvillä pärjää usein ilman erillistä kuivapukua kesäkaudella, kunhan pelastusliivi on aina päällä ja vedenlämpötila on yli 15 astetta. Toukokuussa ja syyskuussa vesi on Keski-Suomessakin usein alle 10 asteen, jolloin kaatuminen voi johtaa hypotermiaan minuuteissa – silloin märkäpuku tai kuivapuku ei ole ylimitoitus vaan turvavaruste.
Meriretkeily – tuuli, aallokko ja vuorovesi-ilmiöt
Saaristomeri ja Suomenlahden rannikko avaavat aivan toisenlaisen retkeilymaailman, mutta vaativat myös enemmän. Tuuli voi kääntyä nopeasti, aallokko kasvaa avoimilla selillä ja etäisyydet mantereelle pitenevät. Kokenut melontaopas suosittelee usein aloittamaan Turun tai Helsingin edustan suojaisista saaristoreiteistä ennen siirtymistä avomerelle.
Merikajakki eroaa järvikajakista rungon muodolta: se on kapeampi, pitempi (yleensä 5,2–5,8 metriä) ja siinä on erilliset vedenpitävät lastitilat sekä usein peräsin tai skeg-evä suunnan hallintaan tuulessa. Varusteina tarvitaan lisäksi pelastusliivin päälle puettava pärskesuoja, kuivapuku tai märkäpuku sekä VHF-radio tai vedenkestävä puhelinkotelo hätätilanteita varten.
Suolavesi kuluttaa varusteita eri tavalla kuin makea vesi – metalliosat ruostuvat ja vetoketjut jumiutuvat, jos niitä ei huuhdo makealla vedellä retken jälkeen. Tämä on yksi yleisimmistä virheistä, joita aloittelevat meriretkeilijät tekevät: kajakki jää suolaiseksi talven yli ja seuraavana keväänä nivelet ovat jumissa.
Koskimelonta – tekniikkaa vaativin laji
Koskimelonta poikkeaa selkeimmin kahdesta edellisestä, koska virtaava vesi tekee jokaisesta liikkeestä nopeatempoisempaa ja virheistä armottomampia. Suomen tunnetuimpia koskimelontakohteita ovat muun muassa Vuoksi, Kymijoki ja Lieksanjoki, joilla vaikeusasteet vaihtelevat rauhallisesta I-luokasta haastavampaan III–IV-luokkaan.
Koskikajakki on lyhyempi ja ketterämpi kuin retki- tai merikajakki – tyypillisesti 2,5–3 metriä – jotta se kääntyy nopeasti virran pyörteissä. Kypärä on koskimelonnassa aina pakollinen, samoin paksumpi pelastusliivi, joka kestää iskuja kiviin. Moni aloittelija aliarvioi virran voiman: jo I-luokan koskessa uivan henkilön voi painaa veden alle ”siankärsä”-ilmiö, jossa vesi virtaa kiven yli ja imee kappaleen mukaansa pohjaan.
Koskimelontaan ei kannata lähteä yksin ilman ohjattua kurssia. Suomen Melonta- ja Soutuliitto järjestää koskimelonnan peruskursseja, joilla opetellaan kaatumisesta selviytyminen ja veneen tyhjentäminen ilman rantautumista.
Yleisimmät virheet vesistöretkeilijän varustuksessa
Kokenut myyjä katsoo ensin pelastusliivin istuvuutta, ei sen hintaa – liian väljä liivi nousee kasvoille kaatumistilanteessa eikä suojaa mitään. Kolme toistuvaa virhettä nousee esiin retkeilyliikkeiden asiakaskohtaamisissa:
Väärän kokoluokan kajakki. Liian pitkä ja kapea merikajakki on aloittelijalle epävakaa järvellä, kun taas lyhyt koskikajakki on hidas ja epämukava pitkillä järvisiirtymillä.
Puuttuva vaihtovaatetus kuivapussissa. Kastuminen on ajan kysymys, ei mahdollisuus – kuivat vaatteet pitää pakata vedenpitävään pussiin erilleen muusta rinkasta.
Sään aliarviointi järvillä. Moni luulee järven olevan aina turvallisempi kuin meri, mutta esimerkiksi Päijänteellä kovalla pohjoistuulella aallokko voi nousta yli metrin korkuiseksi avoimilla selillä.
Reitin ja retken suunnittelu
Ennen lähtöä kannattaa selvittää rantautumispaikat, mahdolliset kanoottireitit ja Metsähallituksen ylläpitämät tulentekopaikat vesireitin varrella. Moni järvi- ja jokireitti risteää patikointireittien kanssa, jolloin retken voi yhdistää lyhyeen kävelyosuuteen esimerkiksi kanoottien kannon vuoksi koskien ohi. Jos reitille osuu matalikko tai virtaava uoma, jossa melonta ei onnistu, siltakahlaus on hyödyllinen taito osata etukäteen.
Rantavesillä liikkuvalle sup-lauta on kolmas, kevyempi vaihtoehto kajakille tai kanootille. Se sopii erityisesti tyyniin lahtiin ja rauhallisiin jokiosuuksiin, mutta ei korvaa kajakkia pidemmillä matkoilla tai tuulisilla selillä; seisten melonta kannattaa aloittaa suojaisesta vedestä ennen laajempia retkiä.
UKK – Usein kysytyt kysymykset
Tarvitseeko vesistöretkeilyyn erillisen luvan?
Jokamiehenoikeudet sallivat vesillä liikkumisen ja tilapäisen rantautumisen useimmissa paikoissa ilman erillistä lupaa, mutta yksityisillä rannoilla yöpyminen tai tulenteko vaatii maanomistajan luvan tai osuu Metsähallituksen ylläpitämälle merkitylle taukopaikalle.
Mikä on turvallisin tapa aloittaa vesistöretkeily?
Aloita suojaisella järvellä tyynellä säällä, käytä aina pelastusliiviä ja opettele ensin kaatumisesta selviytyminen matalassa rantavedessä ennen pidempiä retkiä.
Voiko saman kajakin käyttää sekä järvellä että merellä?
Retkikajakki toimii molemmissa lyhyillä matkoilla, mutta pidemmillä merireiteillä pidempi ja vakaampi merikajakki hallitsee tuulta ja aallokkoa selvästi paremmin.
Yhteenveto
Järvi sopii aloittelijalle, meri vaatii enemmän kokemusta tuulen ja aallokon lukemisesta, ja koskimelonta on oma lajinsa, joka kannattaa opetella ohjatusti. Varusteiden valinta – kajakin runkomuoto, pukeutuminen veden lämpötilan mukaan ja pelastusliivin istuvuus – ratkaisee usein enemmän retken onnistumisesta kuin itse reitti. Kun taitotaso ja varusteet vastaavat vesistön vaatimuksia, vesistöretkeily avaa suomalaiseen luontoon näkökulman, jota mikään maareitti ei tarjoa.