Kalastuslupa mietityttää monia, jotka suunnittelevat ensimmäistä vetouistelureissua tai pilkkiretkeä – tässä käydään läpi, milloin kalastonhoitomaksu riittää ja milloin tarvitaan lisäksi alueellinen lupa. Sääntely tuntuu monimutkaiselta, koska Suomessa kalastusoikeus jakautuu useaan kerrokseen: jokamiehenoikeuteen, valtakunnalliseen kalastonhoitomaksuun ja vesialueen omistajan omaan lupaan.
Kalastonhoitomaksu – mikä se on ja kuka sen maksaa
Kalastonhoitomaksu on valtakunnallinen maksu, joka oikeuttaa viehekalastukseen yhdellä vavalla lähes kaikilla Suomen vesillä lukuun ottamatta Ahvenanmaata ja muutamia erikseen rajoitettuja jokia. Maksun suuruusluokka on ollut viime vuosina noin 39 euroa vuodessa, 16 euroa seitsemän vuorokauden jaksolta ja 6 euroa vuorokaudelta – tarkista ajantasainen hinta osoitteesta kalastonhoitomaksu.fi ennen reissua.
Alle 18-vuotiaat ja 65 vuotta täyttäneet on vapautettu maksusta kokonaan. Tämä yllättää usein isovanhemman, joka on maksanut kalastonhoitomaksun vuosikymmeniä vanhasta tottumuksesta, vaikka laki muuttui jo vuonna 2016.
Maksu ei kata onkimista eikä pilkkimistä. Ne kuuluvat jokamiehenoikeuksien piiriin, ja niitä saa harjoittaa kuka tahansa ilman minkäänlaista maksua tai lupaa, myös toisen vesialueella. Ero viehekalastukseen on siinä, että onkiminen tarkoittaa yhtä koukkua ilman keinouistinta, kun taas vaikkapa heittouistelu tai jigaus lasketaan viehekalastukseksi ja vaatii maksun.
Kolme tasoa: jokamiehenoikeus, kalastonhoitomaksu ja vesialueen lupa
Yleisin väärinkäsitys on ajatella, että kalastonhoitomaksun maksettuaan saa kalastaa vapaasti missä tahansa millä tahansa välineellä. Näin ei ole. Maksu antaa oikeuden yhteen vapaan ja yhteen vieheeseen kerrallaan – jos haluat kalastaa useammalla vavalla samaan aikaan, verkolla, katiskalla tai isolla uistinparvella, tarvitset lisäksi vesialueen omistajan tai osakaskunnan luvan.
Monilla suosituilla kalavesillä, kuten Kymijoella, Tornionjoella tai monilla Lapin lohijoilla, on oma erilliskalastuslupansa lohen ja taimenen pyyntiin. Näissä paikoissa pelkkä kalastonhoitomaksu ei riitä, vaan tarvitaan alueellinen lisälupa, jonka hinta ja saatavuus vaihtelevat kausittain. Esimerkiksi Tornionjoella lupamäärää rajoitetaan vuosittain kalakantojen suojelemiseksi.
Valtion omistamilla vesillä ja retkeilyalueilla luvat myydään usein jokamiehenoikeuksien ulkopuolisiin kalastusmuotoihin Metsähallituksen eraluvat.fi-palvelun kautta. Sieltä löytyvät esimerkiksi useiden kansallispuistojen ja retkeilyalueiden vesistöjen erilliset kalastusluvat.
Kalastus kansallispuistoissa ja retkeilyalueilla
Kansallispuistoissa kalastus on usein sallittua, mutta lähes aina erillisen luvan kautta – kalastonhoitomaksu ei automaattisesti kata kansallispuiston vesiä. Esimerkiksi kansallispuistoissa liikkuessa kannattaa tarkistaa etukäteen, myykö puiston hallinnoiva taho, tavallisesti Metsähallitus, alueellisen kalastusluvan erikseen.
Käytännön esimerkki: Pallas-Yllästunturin kansallispuiston vesillä kalastukseen tarvitaan sekä kalastonhoitomaksu että puistokohtainen lupa, joka ostetaan eraluvat.fi-palvelusta. Sama malli toistuu monissa muissa puistoissa, joten yksi maksukuitti ei riitä, vaan mukaan kannattaa varata todiste molemmista.
Yksityisillä vesialueilla, esimerkiksi osakaskuntien hallinnoimilla järvillä, tilanne on toinen: siellä vaaditaan osakaskunnan oma lupa jo yhdenkin vieheen käyttöön, jos vesi ei kuulu kalastonhoitomaksun piiriin. Tällaisia alueita on erityisesti Etelä- ja Länsi-Suomessa, missä vesialueiden omistus on pirstaloitunut pieniin osakaskuntiin.
Yleisimmät virheet kalastusluvissa
Kokenut kalamies tunnistaa muutaman toistuvan virheen, joita aloittelijat tekevät luvissa.
Ensimmäinen virhe on olettaa, että kalastonhoitomaksu kattaa kaiken kalastuksen kaikkialla. Moni saa huomautuksen tai jopa sakon, kun kalastusvalvoja tarkistaa luvat suositulla lohijoella ja alueellinen lisälupa puuttuu.
Toinen virhe on unohtaa maksukuitin mukaan ottaminen maastoon. Kalastonhoitomaksu ja mahdollinen aluelupa kannattaa tallentaa puhelimeen kuvakaappauksena tai tulostaa paperille, sillä kalastuksenvalvoja voi pyytää todisteen paikan päällä, eikä ”kyllä minä maksoin” riitä ilman kuittia.
Kolmas virhe koskee ikärajoja: monet 66 vuotta täyttäneet maksavat kalastonhoitomaksun turhaan vanhasta tavasta, vaikka vapautus koskee koko kalenterivuotta, jonka aikana henkilö täyttää 65 vuotta.
Mistä kalastusluvat käytännössä ostetaan
Kalastonhoitomaksu maksetaan kalastonhoitomaksu.fi-sivulla, ja maksu kannattaa hoitaa jo ennen retkelle lähtöä, koska maksu astuu voimaan vasta maksun rekisteröitymisen jälkeen. Alueelliset ja vesistökohtaiset luvat löytyvät pääosin eraluvat.fi-palvelusta valtion vesille, kun taas yksityisten osakaskuntien luvat myydään usein paikallisten kalastusliikkeiden tiskeiltä tai osakaskuntien omilla verkkosivuilla.
Käytännön nyrkkisääntö on tämä: jos suunnittelet retkeä tuntemattomalle vesistölle, selvitä lupatilanne etukäteen soittamalla paikalliseen kalastusliikkeeseen tai osakaskuntaan. Moni myyjä osaa kertoa suoraan, riittääkö kalastonhoitomaksu vai tarvitaanko lisäksi paikallinen lupa, ja samalla saa usein vinkkejä alueen parhaista kalapaikoista.
UKK
Tarvitseeko lapsi kalastusluvan?
Alle 18-vuotiaat on vapautettu kalastonhoitomaksusta kokonaan, mutta jos vesialue vaatii erillisen alueellisen luvan, se koskee myös lapsia, joten aluekohtainen lupa kannattaa tarkistaa erikseen.
Riittääkö kalastonhoitomaksu koko Suomeen?
Ei aina. Maksu oikeuttaa viehekalastukseen valtaosalla vesistä, mutta useilla lohijoilla, kansallispuistojen vesillä ja yksityisten osakaskuntien alueilla tarvitaan lisäksi erillinen lupa.
Voiko onkia ilman mitään lupaa?
Kyllä. Onkiminen ja pilkkiminen kuuluvat jokamiehenoikeuksiin, eivätkä ne vaadi kalastonhoitomaksua tai muuta lupaa, myös toisen omistamalla vesialueella.
Yhteenveto
Toimiva muistisääntö on tarkistaa aina kolme asiaa ennen retkeä: onko kyseessä onkiminen tai pilkkiminen, joihin lupaa ei tarvita, onko kalastonhoitomaksu maksettu viehekalastusta varten, ja vaatiiko juuri se vesistö vielä erillisen alueellisen tai omistajan luvan. Kun nämä kolme kerrosta on tarkistettu etukäteen eraluvat.fi:stä, kalastonhoitomaksu.fi:stä tai paikallisesta kalastusliikkeestä, retkelle pääsee ilman yllätyksiä ja kalastuksenvalvojan kanssa käytävää selittelyä.