
Kaamosretkeily pohjoisessa vaatii eri suunnittelua kuin mikään muu retki, koska päivänvaloa on muutama tunti tai ei ollenkaan. Tämä artikkeli on Lapin talvesta haaveilevalle vaeltajalle, joka miettii, miten pimeässä liikutaan turvallisesti ja mihin vuorokauden harvat valoisat tunnit kannattaa käyttää. Kun valaistus ja ajankäyttö ovat kunnossa, kaamosretki on rauhallinen ja yllättävän valoisa kokemus.
Mitä kaamos tarkoittaa käytännössä
Kaamoksella aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle. Utsjoella ja Kilpisjärvellä sitä kestää noin 50 päivää, suunnilleen marraskuun lopusta tammikuun puoliväliin. Etelämpänä, kuten Sodankylässä, aurinko jää piiloon vain muutamaksi päiväksi joulukuun lopulla. Rovaniemellä kunnon kaamosta ei taittumisen takia käytännössä ole.
Yleinen myytti on, että kaamos on vuorokauden ympäri pilkkopimeää. Todellisuudessa keskipäivän tienoilla on Inarissakin 3-5 tuntia sinistä hämärää, jossa tunturissa näkee kulkea ilman lamppua. Lumi heijastaa vähäisenkin valon, ja kuutamolla aukealla tunturilla näkee kauas vielä illallakin. Pilvisenä päivänä pahimpaan aikaan, joulukuun 15.-25. päivän välillä, hämärä voi kuitenkin jäädä parin tunnin mittaiseksi.
Valaistus kaamosretkeilyssä – lamput, akut ja varavalo
Otsalamppu on kaamosretken tärkein yksittäinen varuste heti makuupussin jälkeen. Kokenut kaamosvaeltaja ottaa mukaan kaksi lamppua: päälampun, jossa on 400-900 luumenia, ja kevyen varalampun, jossa on 100-300 luumenia. Päälamppu saa maksaa 60-150 €, esimerkiksi Petzl Swift RL tai Led Lenser H-sarjan malli. Varalampuksi riittää 25-40 € maksava Petzl Tikka tai vastaava. Luumenien ja paloaikojen tulkinnassa auttaa artikkeli otsalampun luumeneista ja akkukestosta.
Pakkanen syö akkuja. Litiumioniakun käytettävissä oleva kapasiteetti voi -20 asteessa pudota alle puoleen, ja alkaliparistot heikkenevät vielä enemmän. Kokenut retkeilijä tekee kolme asiaa:
– Säilyttää lampun tai sen akun yöllä makuupussissa ja päivällä takin sisätaskussa.
– Valitsee lampun, jonka akkukotelo on kaapelin päässä ja kulkee takin alla, tai lampun, johon käyvät AA-kokoiset litiumparistot (esim. Energizer Ultimate Lithium), jotka toimivat kylmässä selvästi alkaliparistoja paremmin.
– Pitää valaistuksen useimmiten keskiteholla ja säästää täyden tehon reitin etsimiseen ja hankaliin kohtiin.
– Käyttää leirissä punaista valoa, jolloin silmät eivät joka kerta sopeudu uudelleen pimeään.
– Ottaa mukaan varavirtaa: powerbankin, jossa on 10 000-20 000 mAh, ja kaapelit pussissa takin sisällä.
Akkujen mitoituksesta ja latauksesta lisää artikkelissa varavirrasta ja powerbankin riittävyydestä. Teltan katossa roikkuva kevyt LED-lyhty tai lamppu vesipullon kyljessä säästää otsalamppua pitkinä iltoina. Lisäksi heijastinnauha ahkion vetoaisoissa, rinkassa ja telttanaruissa helpottaa paljon, kun leiriä etsii pimeässä toisen lampun valossa.
Ajankäyttö – vuorokausi rakennetaan valon ympärille
Kaamosretkellä tavallinen kesäinen päivärytmi ei toimi. Valoisa aika on kallista, joten aamutoimet tehdään pimeässä otsalampun valossa. Ammattilainen herää noin 6-7 aikaan, keittää vedet ja syö, purkaa leirin ja on liikkeellä viimeistään klo 9-9.30, jolloin hämärä alkaa.
Liikkumiseen menee hämärän aikana enimmäkseen kokonaan. Pitkä ruokatauko on huono idea, koska lämpö karkaa ja valo hupenee. Tilalle sopivat 10 minuutin juoma- ja välipalatauot, ja termospullossa kulkee kuumaa juomaa, ettei keitintä tarvitse kaivaa esiin päivällä.
Päivämatkat kannattaa mitoittaa reilusti tavallista lyhyemmiksi. Kun kesällä tunturissa kävelee 20-25 kilometriä päivässä, kaamoksella suksilla ja ahkion kanssa 8-15 kilometriä on realistinen tavoite. Upottavassa lumessa ja lumikengillä matka voi jäädä viiteen kilometriin.
Leiripaikka valitaan ennen kuin viimeinen hämärä katoaa, Inarin seudulla noin klo 13.30-14.30. Telttapaikan polkeminen, tuulisuojan kaivaminen ja lumen sulattaminen vievät aikaa. Lumen sulattamiseen kuluu tunnista puoleentoista tuntiin illassa, kun kahdelle tarvitaan 4-6 litraa vettä.
Pitkä ilta teltassa tai tuvassa
Leirissä kaamospäivä venyy niin, että pimeää on 16-18 tuntia. Se on henkisesti raskaampaa kuin moni arvaa. Kokeneet retkeilijät jäsentävät illan: ensin vedet ja ruoka, sitten seuraavan päivän vesi termokseen ja kuivat sukat valmiiksi, ja vasta sen jälkeen makuupussiin. Liian aikaisin, esimerkiksi klo 17, nukkumaan mennyt herää usein kahdelta yöllä eikä saa enää unta.
Metsähallituksen autiotuvat ovat kaamoksella todellista luksusta. Esimerkiksi Urho Kekkosen kansallispuistossa Saariselän ja Kiilopään takana on tupaverkosto, jonka avulla päivämatkat voi mitoittaa tupavälien mukaan. Tuvassa kamina, kuivuvat varusteet ja valo tekevät illasta aivan toisenlaisen. Tupaan kannattaa kuitenkin aina ottaa myös teltta, koska tupa voi olla täynnä tai matka venyä.
Navigointi hämärässä ja pimeässä
Kaamoksella maasto latistuu. Kun tasainen valo ei luo varjoja, lumi ja taivas sulautuvat yhteen ja rinteiden muotoja on vaikea erottaa. Talvireittien merkinnät, kuten tolpat, ristit ja kepit, näkyvät lampun valossa vain muutamien metrien päähän, ja lumikinokset peittävät niitä.
GPS-laite tai karttasovellus on hyvä apu, mutta puhelimen akku tyhjenee pakkasessa nopeasti. Siksi kartta ja kompassi kulkevat aina mukana, ja suunta otetaan valmiiksi ennen pimeää. Pimeässä suunnistamisen tekniikoista kerrotaan tarkemmin artikkelissa suunnistamisesta sumussa ja pimeässä. Jos sää huononee ja näkyvyys katoaa, viisas pysähtyy ja pystyttää leirin eikä yritä sinnitellä seuraavaan tupaan.
Yleisimmät virheet kaamosretkellä
Liian myöhäinen lähtö. Jos lähtee leiristä klo 11, menettää puolet päivän valosta. Pimeässä purettu leiri on vaivalloisempi, mutta valoisa kulkuaika on tärkeämpi.
Ainoa valonlähde on puhelin tai yksi lamppu. Lampun vika, akun jäätyminen tai kadonnut lamppu leirissä ovat yleisiä. Ilman varalamppua pimeästä tulee nopeasti turvallisuusriski.
Leirityöhön kuluvaa aikaa aliarvioidaan. Kesällä 30 minuutissa valmis leiri vie pakkasella ja pimeässä helposti 1,5-2 tuntia. Tämän joutuu korvaamaan lyhyemmällä kulkemisella.
UKK
Kuinka kauan kaamos kestää Suomessa?
Pohjoisimmassa Lapissa, kuten Utsjoella, kaamos kestää noin 50 päivää marraskuun lopulta tammikuun puoliväliin. Sodankylän korkeudella aurinko pysyy piilossa vain muutaman päivän joulun tienoilla.
Riittääkö kaamosretkelle yksi otsalamppu?
Ei riitä. Mukaan tarvitaan päälamppu, kevyt varalamppu ja varavirtaa akuille tai paristoille. Akut säilytetään lämpimässä, koska pakkanen voi pudottaa niiden kapasiteetin alle puoleen.
Sopiiko kaamosretki aloittelijalle?
Sopii, kun ensimmäinen retki tehdään lyhyenä ja tupien välillä esimerkiksi Saariselän tai Pallaksen alueella. Ensimmäiselle kaamosretkelle sopii 1-2 yön retki, jonka päivämatkat ovat alle 10 kilometriä.
Valoisat tunnit ratkaisevat
Kaamosretkellä onnistuu, kun valoisaa aikaa kohtelee kalleimpana varusteena. Liikkeelle lähdetään hämärän alkaessa, leiri pystytetään ennen pimeää ja aamu- ja iltatoimet hoidetaan otsalampun valossa. Kahden lampun järjestelmä ja lämpimänä pidetyt akut poistavat suurimman riskin. Lyhyet päivämatkat jättävät aikaa nauttia sinisestä hetkestä, joka on syy lähteä Lappiin juuri kaamoksella.