Tulenteko maastossa – milloin maanomistajan lupa tarvitaan

Tulenteko maastossa – milloin maanomistajan lupa tarvitaan

Tulenteko maastossa on asia, jossa moni retkeilijä luottaa mutuun, ja se voi tulla kalliiksi sekä luonnolle että omalle kukkarolle. Tämä artikkeli on retkeilijälle, joka haluaa keittää nuotiokahvit tai paistaa makkarat ilman epävarmuutta siitä, tarvitaanko maanomistajan lupa vai ei. Lopussa tiedät, missä tilanteissa tulen saa tehdä vapaasti, milloin lupa on pakollinen ja miten metsäpalovaroitus muuttaa kaiken.

Jokamiehenoikeus ei kata nuotiota

Sitkein myytti suomalaisessa retkeilyssä on, että jokamiehenoikeus antaa luvan nuotioon. Ei anna. Avotulen teko vaatii aina maanomistajan tai alueen haltijan luvan, ja tämä perustuu pelastuslakiin eikä jokamiehenoikeuksiin.

Jokamiehenoikeus sallii liikkumisen, tilapäisen leiriytymisen sekä marjojen ja sienten poimimisen. Tulenteko, puiden kaataminen ja oksien katkominen elävistä puista jäävät sen ulkopuolelle. Myös maahan pudonneet kuivat oksat ja kaatuneet rungot kuuluvat maanomistajalle. Kokoava katsaus siitä, mitä luonnossa saa tehdä, löytyy artikkelista jokamiehenoikeudet – mitä luonnossa saa ja ei saa tehdä.

Tyypillinen tilanne on tällainen: retkeilijä meloo kesäiltana järven rantaan, löytää kauniin kalliolohkareen ja kasaa siihen kivistä tulipesän. Paikka tuntuu turvalliselta, mutta jos ranta on yksityistä maata eikä lupaa ole kysytty, tuli on luvaton, vaikka mitään ei tapahtuisi.

Milloin maanomistajan lupa tulentekoon tarvitaan

Lyhyt vastaus: aina, kun teet avotulen paikkaan, jota ei ole merkitty yleiseksi tulentekopaikaksi. Avotuleksi lasketaan nuotio, risukeitin, puuhella, hiiligrilli ja myös kertakäyttögrilli. Moni ei tule ajatelleeksi, että 5 euron kaupan kertakäyttögrilli on lain silmissä sama asia kuin nuotio.

Lupa voi olla suullinen, mutta kokenut eränkävijä kysyy samalla, saako polttopuuksi käyttää maastosta löytyvää puuta. Lupa tulentekoon ei automaattisesti tarkoita lupaa kerätä puita. Yksityismailla kannattaa varautua omiin puihin tai kuivaan risuun, jonka käytöstä on sovittu erikseen.

Kunnan, seurakunnan tai yhtiön mailla periaate on sama: lupa kysytään alueen haltijalta. Kaupunkien ulkoilualueilla, esimerkiksi Helsingin Keskuspuistossa tai Tampereen Kaupin alueella, tulenteko on sallittu vain merkityillä grillipaikoilla ja nuotiopaikoilla.

Merkityt tulentekopaikat – lupa on jo annettu

Kun alueen haltija on rakentanut laavun, kodan tai nuotiopaikan ja merkinnyt sen tulentekopaikaksi, lupa on käytännössä annettu valmiiksi. Metsähallituksen ylläpitämissä kansallispuistoissa ja retkeilyalueilla tuli tehdään vain näissä paikoissa, ja polttopuut löytyvät usein liiteristä. Kohteet näkee Retkikartta.fi-palvelusta ennen lähtöä.

Puuliiterin puut on tarkoitettu tulentekoon paikan päällä, ei mukaan otettaviksi. Kansallispuistojen tarkemmat käytännöt ja poikkeukset on koottu artikkeliin kansallispuistojen tulentekopaikat ja tulentekokiellot.

Pohjois-Lapissa on poikkeus. Joillakin valtion maiden erämaa-alueilla ja muilla Ylä-Lapin alueilla Metsähallitus on antanut yleisen luvan pienen tulen tekemiseen maassa olevalla kuivalla puulla. Lupa ei koske kansallispuistoja eikä metsäpalovaroituksen aikaa, ja alueiden rajat ja ehdot vaihtelevat. Ammattilainen tarkistaa ne Metsähallituksen sivuilta aluekohtaisesti eikä oleta luvan koskevan koko Lappia.

Metsäpalovaroitus muuttaa säännöt kerralla

Kun Ilmatieteen laitos on antanut alueelle metsäpalovaroituksen, avotulen teko metsässä ja sen läheisyydessä on kielletty, eikä maanomistajan lupakaan muuta tätä. Kielto koskee myös omaa kesämökin rantaa, jos ympärillä on metsää. Keväällä annettava ruohikkopalovaroitus on syytä ottaa yhtä vakavasti, koska kuiva viimevuotinen heinä syttyy helposti.

Varoituksen aikana tulen saa yleensä tehdä vain tulisijoissa, joissa on savupiippu, kuten keittokatoksissa, kodissa ja tuvissa, jos alueen haltija sen sallii. Avonainen nuotiorengas laavun edessä ei ole tällainen tulisija, vaikka se olisi virallinen tulentekopaikka.

Varoitustilanne voi vaihtua päivässä. Kesä-heinäkuun hellejaksoina varoitus voi olla voimassa viikkoja koko Etelä- ja Keski-Suomessa. Tarkista tilanne aamulla ennen lähtöä, ei edellisenä iltana.

Retkikeitin on oma lukunsa

Retkikeitintä ei pidetä avotulena, joten sitä saa käyttää huolellisesti jokamiehenoikeudella leiriytyessä ilman maanomistajan lupaa. Siksi monelle vaeltajalle kaasukeitin tai spriikeitin on se tapa, jolla ruoka laitetaan kaikissa olosuhteissa. Hyvä perusmalli, kuten Trangia-spriikeitin tai Primuksen kaasukeitin, maksaa noin 30-90 €.

Retkikeitinkin voi sytyttää maaston, jos sen asettaa kuivalle sammaleelle tai kaatuu tuulessa. Kokenut retkeilijä etsii kivisen tai hiekkaisen alustan, suojaa liekin tuulelta ja pitää vesipullon käden ulottuvilla. Metsäpalovaroituksen aikana jotkin alueet saattavat rajoittaa myös keittimien käyttöä, joten paikalliset ohjeet kannattaa lukea. Keitinvaihtoehtoja vertaillaan artikkelissa retkikeitin – kaasu, sprii vai monipolttoaine.

Yleisimmät virheet tulenteossa

Ensimmäinen virhe on tehdä tuli kalliolle tai suoraan sammaleelle. Kallio voi haljeta kuumuudesta ja jättää pysyvän jäljen, ja sammal sekä turve kytevät näkymättömissä jopa päiviä. Moni metsäpalo on lähtenyt nuotiosta, joka näytti sammuneelta illalla.

Toinen virhe on sammuttaa tuli vain päältä. Tuhka ja hiilet kastellaan perusteellisesti, sekoitetaan ja kastellaan uudelleen, kunnes kämmen ei tunne lämpöä tuhkan päällä. Yksi kattilallinen ei riitä, vaan sammutukseen menee usein 5-10 litraa vettä.

Kolmas virhe on olettaa, että vanha nuotiopohja rannassa tarkoittaa lupaa. Edelliset retkeilijät ovat ehkä tehneet tulen luvatta. Rakennettu, merkitty tulentekopaikka ja kivistä kasattu nokinen rengas ovat eri asioita.

Hätätilanne ja seuraukset

Todellisessa hätätilanteessa, esimerkiksi kun retkeilijä on kastunut ja uhkaa hypotermia, tulen saa tehdä lämmittelyyn ilman lupaa. Poikkeus on tarkoitettu hengen ja terveyden suojaamiseen, ei unohtuneen keittimen korvikkeeksi.

Luvaton tulenteko voi johtaa sakkoihin. Jos tuli leviää, tekijä voi joutua vastuuseen myös vahingonkorvauksista ja pahimmillaan rikosoikeudellisesti. Metsäpalon sammutus- ja metsävahingot voivat nousta kymmeniin tuhansiin euroihin.

UKK

Saako omalla vuokramökillä tehdä nuotion?
Vain mökin omistajan luvalla ja vain silloin, kun metsäpalovaroitusta ei ole voimassa. Vuokrasopimus tai mökin ohjeet kertovat usein, missä tulentekopaikka on.

Saako kertakäyttögrillin viedä rannalle?
Kertakäyttögrilli on avotuli, joten se vaatii maanomistajan luvan tai merkityn grillipaikan. Metsäpalovaroituksen aikana sitä ei saa käyttää metsässä tai sen läheisyydessä.

Tarvitaanko retkikeittimeen lupa?
Ei yleensä tarvita. Retkikeitintä saa käyttää huolellisesti jokamiehenoikeudella, mutta alueellisia rajoituksia voi olla metsäpalovaroituksen aikana.

Yhteenveto

Nyrkkisääntö on yksinkertainen: nuotio ja grilli vaativat maanomistajan luvan tai merkityn tulentekopaikan, retkikeitin ei. Metsäpalovaroitus kumoaa luvat ja rajoittaa tulenteon savupiipullisiin tulisijoihin. Tarkista varoitustilanne ja kohteen tulentekopaikat aamulla ennen lähtöä ja pakkaa keitin mukaan joka tapauksessa. Silloin saat lämpimän ruoan, vaikka nuotiopaikka olisi kielletty.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista