Suomen metsät täyttyvät syyskuussa mustikan, puolukan ja erilaisten ruokasienten tarjoamasta sadosta, ja jokamiehenoikeus mahdollistaa näiden poimimisen lähes missä tahansa toisen maalla ilman erillistä lupaa. Moni retkeilijä on silti epävarma siitä, mitä saa poimia, mistä ei saa poimia ja mitä velvollisuuksia poimijalla on maanomistajaa kohtaan. Tässä artikkelissa käydään läpi jokamiehenoikeuden rajat marja- ja sienisaaliiden osalta sekä yleisimmät virheet, joita poimijat tekevät.
Mitä jokamiehenoikeus tarkalleen sallii marjastuksessa ja sienestyksessä
Jokamiehenoikeus antaa jokaiselle Suomessa oleskelevalle oikeuden poimia luonnonvaraisia marjoja, sieniä ja kukkia toisen omistamalla maalla ilman maanomistajan lupaa. Tämä koskee mustikkaa, puolukkaa, vadelmaa, lakkaa ja käytännössä kaikkia luonnonvaraisesti kasvavia sienilajeja tunturikankailta metsäautoteiden varsille asti.
Oikeus ei riipu siitä, onko alue yksityistä metsää, valtion metsämaata vai suojelualuetta – rajoitukset tulevat erikseen kansallispuistojen järjestyssäännöistä, ei jokamiehenoikeuden perusperiaatteesta. Jokamiehenoikeuksien kokonaisuuteen kuuluu myös liikkuminen jalan, hiihtäen tai pyöräillen metsässä ja joutomaalla, mutta marjastus ja sienestys ovat oma erillinen osa-alueensa, jota kannattaa ymmärtää tarkemmin ennen syksyn retkiä.
Poiminta ei edellytä ilmoittautumista, lupamaksua tai maanomistajan tavoittamista. Tämä koskee myös suuria satoja: 20 litran mustikkasangollinen on yhtä laillinen kuin yksi kourallinen.
Mitkä alueet jäävät jokamiehenoikeuden ulkopuolelle
Piha-alueet, istutukset ja viljellyt pellot eivät kuulu jokamiehenoikeuden piiriin. Marjapensaita tai hedelmäpuita ei saa poimia kenenkään pihapiiristä ilman lupaa, vaikka kyse olisi villiintyneestä viinimarjapensaasta tontin reunalla.
Kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla saattaa olla erillisiä rajoituksia. Esimerkiksi osassa Metsähallituksen hallinnoimia tiukasti suojeltuja luonnonpuistoja marjastus ja sienestys on kokonaan kielletty, kun taas tavallisissa kansallispuistoissa poiminta omaan käyttöön on yleensä sallittua – kannattaa tarkistaa juuri kyseisen puiston järjestyssäännöt Metsähallituksen opastauluilta tai verkkosivuilta ennen retkeä. Esimerkiksi Urho Kekkosen kansallispuistossa ja useimmissa muissa puistoissa poiminta omaan käyttöön on sallittua, mutta myyntitarkoituksessa tapahtuvaan suurkeräykseen voi liittyä rajoituksia.
Rauhoitetut lajit ovat oma lukunsa. Suomessa on noin 40 rauhoitettua kasvilajia, joita ei saa poimia missään – näihin kuuluvat esimerkiksi tietyt orkidealajit ja kellosinilja. Sienistä ja marjoista tavallisimmat lajit eivät ole rauhoitettuja, mutta harvinaisempien tattien ja haperoiden kohdalla kannattaa tuntea lajit, ennen kuin täyttää korin.
Kaupallinen poiminta muuttaa tilanteen
Jokamiehenoikeus koskee poimintaa omaan käyttöön. Kun marjoja tai sieniä poimitaan myyntitarkoituksessa, esimerkiksi marjanostoasemille toimitettavaksi, kyseessä on edelleen jokamiehenoikeuden piirissä oleva toiminta niin kauan kuin poiminta tapahtuu käsin ilman koneita – Suomen laki ei erottele omaa käyttöä ja myyntiä tässä suhteessa toisin kuin monet luulevat.
Tämä on yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä: moni olettaa, että suurten satojen kerääminen myyntiin vaatisi maanomistajan luvan. Näin ei ole – ulkomaisten kausityöntekijöiden marjanpoiminta suomalaisissa metsissä perustuu juuri tähän samaan jokamiehenoikeuteen. Ainoa rajoitus koskee koneellista poimintaa, kuten marjaharavan moottorikäyttöisiä versioita tietyillä alueilla, sekä maastoliikennettä poiminta-alueelle – mönkijällä ajaminen metsässä ei kuulu jokamiehenoikeuden piiriin ilman maanomistajan lupaa.
Yleisimmät virheet poimijoiden keskuudessa
Kokenut retkeilijä tunnistaa muutaman toistuvan sudenkuopan, joihin uudet poimijat kompastuvat:
Sienten poimiminen tuntemattomana on yleisin ja vaarallisin virhe. Suomessa kasvaa noin 3000 sienilajia, joista syötäväksi kelpaa vain murto-osa, ja osa myrkyllisistä lajeista, kuten valkokärpässieni, muistuttaa harjaantumattoman silmään ruokasieniä. Sienioppaan tai sienineuvojan käyttäminen ensimmäisillä retkillä säästää terveydeltä.
Poiminta liian lähellä pihapiiriä ilman lupaa aiheuttaa turhia riitoja maanomistajien kanssa, vaikka juridisesti kyse ei aina olisi rikkomuksesta – piha-alueen raja ei ole aina selvä metsän reunalla, ja hyvä nyrkkisääntö on pysytellä selvästi erossa asuinrakennuksista ja pihapiiristä.
Kulkeminen suojelualueen ydinvyöhykkeellä tapahtuu usein tietämättömyydestä. Osa luonnonsuojelualueista on jaettu vyöhykkeisiin, joissa liikkuminen on sallittu vain merkityillä poluilla – tämä poikkeaa tavallisesta jokamiehenoikeudesta ja koskee erityisesti lintujen pesimäaikaan keväällä ja alkukesästä.
Käytännön vinkit onnistuneeseen marja- ja sienireissuun
Ammattilainen tarkistaa ensin säätiedotteen ja maaston kosteustilanteen, sillä sienisato riippuu suoraan sadannasta – kuiva elokuu tarkoittaa yleensä heikkoa tattisatoa syyskuussa, kun taas sateinen loppukesä tuottaa runsaan kantarellisadon. Mustikkasato huipentuu tyypillisesti heinä-elokuun vaihteessa, puolukka kypsyy elo-syyskuussa ja pysyy poimittavana pitkälle lokakuuhun asti, jopa ensilumien alle.
Poimintavälineistä muovinen marjastin nopeuttaa mustikan keruuta huomattavasti verrattuna käsin poimintaan, mutta puolukalle sopii parempin kevyempi haravamalli, joka ei revi kasvustoa irti juurineen. Sienikorissa kannattaa käyttää avointa, ilmavaa mallia muovipussin sijaan – sienet limaantuvat ja pilaantuvat pussissa nopeasti, kun taas korissa ne pysyvät tuoreena useita tunteja.
Syksyn retkeilyssä säänvaihtelut ovat nopeita, joten vedenpitävät jalkineet ja lämpimät kerrokset kannattaa pakata mukaan jo aamulla, vaikka lähtöhetkellä paistaisi aurinko. Retkelle lähtiessä kannattaa myös muistaa, että hämärä laskeutuu syyskuussa iltapäivällä huomattavasti aiempaa nopeammin, mikä lyhentää käytännön poimintaikkunaa.
Usein kysyttyä marjastuksesta ja sienestyksestä
Tarvitsenko luvan marjastukseen toisen maalla?
Et tarvitse. Jokamiehenoikeus sallii marjojen ja sienten poiminnan toisen omistamalla maalla ilman lupaa tai ilmoitusta, kunhan poiminta ei tapahdu pihapiirissä tai viljellyllä pellolla.
Saako marjoja ja sieniä poimia myyntiin ilman erillistä lupaa?
Kyllä, käsin tapahtuva poiminta myyntitarkoituksessakin kuuluu jokamiehenoikeuden piiriin. Ainoastaan koneellinen poiminta tai maastoliikenne poimintapaikalle vaatii maanomistajan luvan.
Onko kaikilla kansallispuistoilla samat säännöt marjastukselle?
Ei ole. Suurimmassa osassa kansallispuistoja poiminta omaan käyttöön on sallittua, mutta tiukimmin suojelluilla alueilla ja luonnonpuistoissa poiminta voi olla kokonaan kielletty – tarkista aina kyseisen alueen järjestyssäännöt ennen retkeä.
Yhteenveto
Jokamiehenoikeus tekee suomalaisesta metsästä käytännössä jokaisen poimijan yhteisen ruokakomeron heinäkuusta lokakuuhun. Pääsääntö on yksinkertainen – marjat ja sienet saa poimia lähes missä tahansa ilman lupaa, kunhan pysyy erossa pihapiireistä ja tarkistaa suojelualueiden erityisrajoitukset etukäteen. Suurin riski ei ole juridinen vaan käytännöllinen: tuntemattoman sienen syöminen. Kun poimintareissu suunnitellaan sään, satokauden ja oikeiden välineiden mukaan, syksyn metsäretkestä saa sekä turvallisen että antoisan.