Teltan kondenssivesi yllättää lähes jokaisen retkeilijän jossain vaiheessa: illalla teltta on kuiva, mutta aamulla ulkoteltan sisäpinta valuu vettä ja makuupussin jalkopää on nihkeä. Tämä artikkeli on telttailijalle, joka haluaa ymmärtää, mistä teltan kondenssivesi syntyy ja miten tuuletus järjestetään yöllä niin, että varusteet pysyvät kuivina. Kosteutta ei saa kokonaan pois, mutta oikeilla valinnoilla sen määrää voi vähentää selvästi.
Mistä teltan kondenssivesi syntyy
Ihminen erittää yön aikana hengityksen ja ihon kautta noin puoli litraa kosteutta, kaksi nukkujaa siis noin litran. Tämä vesihöyry nousee lämpimän ilman mukana ylöspäin ja kohtaa ulkoteltan kankaan, joka on yöllä yhtä kylmä kuin ulkoilma tai kylmempi. Kun kankaan pinta jäähtyy kastepisteen alle, höyry tiivistyy pisaroiksi.
Kondenssi on siis fysiikkaa eikä valmistusvirhe. Siihen vaikuttavat kolme asiaa: kuinka paljon kosteutta teltan sisälle tulee, kuinka kylmä kangas on ja kuinka tehokkaasti kostea ilma pääsee vaihtumaan.
Pahimpia ovat tyynet ja selkeät yöt. Pilvetön taivas päästää lämpösäteilyn karkaamaan, ja ulkoteltan kangas voi jäähtyä useita asteita ilmaa kylmemmäksi. Syyskuun selkeä yö Lapin tunturikoivikossa tuottaa usein enemmän kondenssia kuin sateinen yö Etelä-Suomessa.
Myytti: märkä sisäpinta tarkoittaa, että teltta vuotaa
Yleisin väärinkäsitys on, että märkä sisäpinta tarkoittaa vuotavaa telttaa. Pisarat ulkoteltan sisäpinnalla ja kostea sisäteltan katto ovat lähes aina kondenssia, eivät vuotoa. Vuodon tunnistaa siitä, että vettä tulee paikallisesti saumasta, vetoketjusta tai kulumakohdasta ja yleensä vasta sateella.
Toinen sitkeä myytti koskee hengittäviä kankaita. Gore-Tex-kalvo tai muu hengittävä materiaali ei poista teltan kondenssiongelmaa. Yksikerrosteltoissa hengittävyys auttaa vähän, mutta kun ilmankosteus on lähellä 100 prosenttia, kuten Suomen syksyssä usein on, mikään kalvo ei siirrä höyryä ulos tarpeeksi nopeasti. Ainoa toimiva keino on ilmanvaihto.
Yksi- ja kaksikerrosteltan erot kosteuden kannalta
Kaksikerrosteltassa sisä- ja ulkoteltan väliin jää ilmarako. Kondenssi tiivistyy ulkoteltan sisäpinnalle, ja sisäteltta suojaa nukkujaa tippuvalta vedeltä. Siksi kaksikerrosteltta on Suomen oloissa turvallisempi valinta useimmille.
Sisäteltan materiaalilla on merkitystä. Verkkosisäteltta, jota on esimerkiksi monissa kevyissä kupoliteltoissa, tuulettuu kesällä hyvin ja pitää hyttyset ulkona. Syksyllä ja talvella pisarat voivat kuitenkin sataa verkon läpi, jos ulkotelttaa kosketetaan tai tuuli ravistaa sitä. Kankainen sisäteltta pidättää pisarat ja on parempi kylmään aikaan. Materiaalien eroista enemmän artikkelissa vaellusteltan valinnasta.
Yksikerrosteltat painavat vähemmän, mutta niissä kondenssi on suoraan nukkujan yläpuolella. Kevytvaeltaja tottuu pyyhkimään seinät aamuisin.
Tuuletus yöllä – näin se tehdään oikein
Ammattilainen aloittaa kondenssin torjunnan jo leiripaikkaa valitessaan. Järven rannan suojainen notko näyttää illalla houkuttelevalta, mutta kylmä ja kostea ilma valuu yöllä juuri sinne. Hieman korkeampi, kevyesti tuulinen paikka puiden suojassa on lähes aina parempi. Vettä kannattaa olla muutaman kymmenen metrin päässä, ei aivan rantaviivalla.
Pystytyksessä tärkeintä on, että ulkoteltta on kireällä eikä kosketa sisätelttaa missään kohdassa. Polyamidi venyy kostuessaan, joten illalla viritetty teltta löystyy yöllä. Kokenut telttailija kiristää narut uudelleen ennen nukkumaanmenoa ja tarvittaessa yöllä.
Tuuletusaukot kannattaa avata kokonaan, ja mieluiten molemmista päistä, jotta syntyy läpiveto. Kylmä ilma tulee sisään alhaalta ja kostea lämmin ilma poistuu ylhäältä. Jos sää sallii, oven yläosan vetoketjun voi jättää 20-30 cm auki. Monissa tunneliteltoissa, kuten Hillebergin malleissa, ulkoteltan helmaa voi säätää maasta irti, mikä parantaa ilmankiertoa selvästi.
Moni sulkee kaikki aukot lämmön toivossa. Hyöty on vähäinen, koska teltta ei juuri eristä, mutta kosteus jää sisään ja kastelee makuupussin.
Yleisimmät virheet, jotka lisäävät kosteutta
Seuraavat virheet toistuvat leiripaikoilla kerta toisensa jälkeen:
Ruoanlaitto eteisessä suljetuin ovin. Kaasun palaessa syntyy vesihöyryä ja keitettävästä ruoasta nousee höyryä. Eteinen täyttyy kosteudesta muutamassa minuutissa, ja siihen liittyy myös häkävaara.
Märät vaatteet ja kengät sisätelttaan. Sadevaatteet ja märät sukat kuuluvat eteiseen tai pussiin, ei makuupussin viereen. Yhdestä märästä fleecestä haihtuu yön aikana yllättävän paljon vettä.
Pään vetäminen makuupussin sisään. Hengitysilma kastelee makuupussin sisältä. Kasvot kannattaa jättää ulos ja kiristää huppu kasvojen ympärille.
Myös maaperä vaikuttaa: märkä suo tai sammal haihduttaa kosteutta telttaan. Pohjan suojaamisesta kerrotaan lisää artikkelissa teltan maapohjasta ja lisäpohjasta.
Talvella kondenssi muuttuu huurteeksi
Pakkasella kosteus ei valu, vaan jäätyy ulkoteltan sisäpinnalle huurteeksi. Aamulla, kun teltan sisällä liikutaan tai aurinko lämmittää kangasta, huurre sataa niskaan ja sulaa makuupussin päälle.
Kokenut talviretkeilijä harjaa huurteen pois heti herättyään, ennen kuin se ehtii sulaa. Pieni harja tai kuksa käy tähän hyvin. Untuvamakuupussin kannattaa antaa olla kuoritettuna tai kääriä sen päälle tuulipussi, koska untuva menettää eristyskykyään kostuessaan. Useamman yön retkellä tämä korostuu, kuten artikkelissa talvimakuupussin valinnasta kerrotaan.
Poikkeuksena tavalliseen tuuletusneuvoon on kova pakkastuuli. Jos tunturissa puhaltaa 15 m/s ja pakkasta on -25 astetta, aukkoja ei kannata pitää täysin auki, koska lumi pöllyää sisään. Silloin tuuletus säädetään puoliksi auki tuulen alapuolen puolelta.
Aamun kuivausrutiini
Kondenssivettä ei tarvitse jättää teltan sisälle. Pieni mikrokuitupyyhe tai sieni pyyhkii ulkoteltan sisäpinnasta suurimman osan vedestä parissa minuutissa. Puristettu vesi ei tällöin kulje rinkassa mukana.
Jos aamulla paistaa aurinko, ulkoteltan voi kääntää nurin kuivumaan aamupalan ajaksi. Makuupussi kannattaa tuulettaa samalla, sillä yön aikana siihen kertynyt kosteus haihtuu nopeasti kuivassa ilmassa. Monen yön vaelluksella tämä rutiini vaikuttaa enemmän kuin mikään varustehankinta.
UKK
Miksi teltan sisäpinta on aamulla märkä, vaikka ei satanut?
Kyse on kondenssista. Nukkujan hengitys ja ihon haihdunta tuottavat yön aikana noin puoli litraa kosteutta, joka tiivistyy kylmän ulkoteltan sisäpinnalle. Etenkin selkeät ja tyynet yöt lisäävät ilmiötä.
Pitäisikö tuuletusaukot pitää auki myös kylmällä säällä?
Kyllä, useimmissa tilanteissa. Suljetut aukot lisäävät lämpöä vain vähän, mutta kosteus jää telttaan. Vain kovalla tuulella ja lumipyryssä aukkoja kannattaa pienentää.
Auttaako kalliimpi teltta kondenssiin?
Osittain. Hyvin suunnitellut tuuletusaukot ja säädettävä helma vähentävät kondenssia, mutta mikään teltta ei poista sitä kokonaan. Leiripaikan valinta ja tuuletus vaikuttavat yleensä enemmän kuin hinta.
Kuivempi teltta – tärkeimmät asiat
Teltan kondenssivesi on fysiikkaa, jota ei saa kokonaan pois mutta jota voi hallita. Valitse leiripaikka kylmän ilman notkon yläpuolelta, kiristä ulkoteltta niin, ettei se kosketa sisätelttaa, ja pidä tuuletusaukot auki myös kylmänä yönä. Märät varusteet kuuluvat eteiseen, ruoka tehdään ulkona ja aamulla seinät pyyhitään kuiviksi ennen pakkaamista. Näillä tavoilla makuupussi pysyy kuivana myös viikon vaelluksella.